LoC, luku 31: Poppers

Ihmisiä katosi tietymättömiin täydessä kukoistuksessaan. Tajusin vaeltavani taas Punaisen kaupungin kaduilla ilman päämäärää. Elämäni kadut. Harppomista eteenpäin, vaistomaista reagointia ympäristön vaihtuviin ärsykkeisiin. Annoin sisäänrakennetun laskimen huolehtia arkisista toiminnoista, olin vaihtanut selviytymisvaihteelle, henkistä joutokäyntiä. Default mode. Tervehdin eteisessä ohimennen miss Cheungia, mutta kyseessä oli jonkinlainen ikivanha urahdus, joka kumpusi syvältä aivorungosta. Se osa minua, jota pidin… Continue reading LoC, luku 31: Poppers

LoC, luku 2: Absinttibaari

Säpsähdin siihen, kun sormet hivelivät kasvojani. Keho seurasi perässä ja pian Inka rutisti minua kuin teddykarhua. Pyristelin irti hänen otteestaan, kerran herättyäni nukkumisesta ei tullut enää mitään. Nousin sängystä ja puin päälle. Hiukseni olivat takussa ja haisivat savulta. Kampasin tukan pikaisesti ja pöyhin sitä sormillani, pesin hampaat. "Käväisen ulkona. Aamupalaa", ilmoitin kuuroille korville. Oli iltapäivä,… Continue reading LoC, luku 2: Absinttibaari