LoC, luku 32: Akatemia

Kuva: Maria Mattila Odotin määräajan kulumista, päivien lipumista ohi ja kuukauden vaihtumista. En ollut Böömin reissun jälkeen puhunut kenellekään haastattelusta enkä tahtonut ajatellakaan koko asiaa. Aurinko kiersi verkkaista kehää huoneeni ikkunassa. Iltapäivisin makoilin sängyssä hiljaisen lamaantuneena. Aika tuntui noudattavan jotain käsittämätöntä logiikkaa: useimmiten sain tuskastella hitaasti matelevia tunteja, mutta silti huonekalut keräsivät huoneessani pölyä kuin… Continue reading LoC, luku 32: Akatemia

LoC, luku 31: Poppers

Ihmisiä katosi tietymättömiin täydessä kukoistuksessaan. Tajusin vaeltavani taas Punaisen kaupungin kaduilla ilman päämäärää. Elämäni kadut. Harppomista eteenpäin, vaistomaista reagointia ympäristön vaihtuviin ärsykkeisiin. Annoin sisäänrakennetun laskimen huolehtia arkisista toiminnoista, olin vaihtanut selviytymisvaihteelle, henkistä joutokäyntiä. Default mode. Tervehdin eteisessä ohimennen miss Cheungia, mutta kyseessä oli jonkinlainen ikivanha urahdus, joka kumpusi syvältä aivorungosta. Se osa minua, jota pidin… Continue reading LoC, luku 31: Poppers

LoC, luku 30: Kappeli

Nostin paperinpalan käteeni ja tuijotin sitä tyhjin silmin. Se oli repäisty irti jostain niteestä, ehkäpä vanhasta satukirjasta. Siirryin ikkunan viereen, jotta erotin kirjoituksen hämärässä huoneessa. Äkkiä minut valtasi outo tunne, että Matleena tarkkaili liikkeitäni kerrostalon pihalta tai olohuoneen varjoista käsin. Karistin ajatuken mielestäni ja syvennyin taas paperilappuun. Viesti muistutti tyyliltään vanhanaikaisia kirjeitä. Sitä ei ollut… Continue reading LoC, luku 30: Kappeli

LoC, luku 29: Työväenpäivä

Matleenaa oli hyvin vaikea saada langan päähän. Sain soittaa hänelle kymmenisen kertaa, ennen kuin viimein tavoitin hänet. Puheluun vastannut ääni oli omituinen, en ollut tunnistaa sitä. Koetin rauhoitella häntä lupaamalla, että keksisimme kyllä yhdessä keinot. Mutta kun Matleena kysyi millaiset, en voinut valehdella. Hän ymmärsi yskän ja muuttui synkäksi. Toisteli vain itsekseen sanaa kesäleiri. Sitten… Continue reading LoC, luku 29: Työväenpäivä

LoC, luku 28: Pääsiäinen

Olimme sopineet lounastreffit Inkan kanssa vapaana perjantaina Määrin Café Firenzessä. Paikan jokakeväinen kattaus pysyi vuodesta toiseen kaupunkilaisten suosiossa, osittain siitä syystä että terassilta avautui aitiopaikka Punaisen kadun paraatin seuraamiseen. Ennen lähtöä nappasin työpöydältä itse maalatun munan ja sujautin sen laukkuuni. Tämä kuului minun ja Inkan vuosia jatkuneeseen perinteeseen. Koristeltujen munien oli tarkoitus symboloida uuden alkua.… Continue reading LoC, luku 28: Pääsiäinen

LoC, luku 27: Laiturilla

Ryhdyin luomaan täyspäiväisesti. Kännykän herätys soi varhain. Laitoin kahvia tulemaan ja istuin sängylle hahmottelemaan päivän projektia paperille. Materia valitti, kun viilsin, pistin, paiskoin ja vahingoitin sitä. Tarkkailin aikaansaamaani jälkeä ja rustasin muistiinpanoja ylös (silloin kun jaksoin). Iltapäivällä keitin taas kahvia, sen jälkeen maalasin pimeään asti. Joskus vein työni pihalle ja jätin sen ulos sään ja… Continue reading LoC, luku 27: Laiturilla

LoC, luku 26: Synttärit

KEVÄT *** Vaistot ottivat minussa vallan ja läimäytin avokämmenellä Inkaa poskelle. Läts! isku kajahti käytävässä. Hän hieroi hämmästyneenä punottavia kasvojaan. "Ai helvetti! Mikä piru sieltä hyökkäs?" Inka valitti. Suu venähti virneeseen, äkkiä aloin läiskiä häntä kaikkialle minne vain yletin. Hän se tosiaan oli! Inka oli viimein kömpinyt ylös talvilevolta ja siinä se taas vääntelehti edessäni.… Continue reading LoC, luku 26: Synttärit

LoC, luku 25: Heräämisiä

Arielin sanat kiirivät kaupungin kujia pitkin. Ne kulkeutuivat öisin uniini, joskus Mesen ja joskus nuoren buddhalaismunkin äänellä puhuen. Aamun tullen vanhat rutiinit veivät minut mukanaan: hampaat oli harjattava, hiukset kammattava ja kahvi kumottava kurkkuun, ennen kuin sännättiin ulos ovesta hoitamaan päivän velvollisuuksia. Öiset ajatukset hiipuivat pian mielestäni... Niin kului kiireinen työntäyteinen viikko. Kunnes tuli viimeisen… Continue reading LoC, luku 25: Heräämisiä

LoC, luku 24: Laitos

Aamu valkeni Määrissä. Katerinan äänieristetyssä loft-kämpässä vallitsi hiljaisuus. Egyptiläinen puuvilla siveli ihoani, nousin kyynärpäiden varaan sängylle. Venyttelin yläkroppaani ja niskaani, pistin merkille makuuhuoneen limenvihreät seinät. Leveä avohylly pursui vähintäänkin satoja lp-levyjen kansia. Nousin sängystä ja astuin viileälle parketille. Kävelin olohuoneeseen. Auringonsäteet kiilautuivat sälekaihdinten välistä tyhjään asuntoon. Viheltelin hiljaa itsekseni. Liukuoven takaa kuului kolinaa ja kilinää,… Continue reading LoC, luku 24: Laitos

LoC, luku 23: Ariel

Teos: Olli Larjo Paluumatkalla mökiltä istuin etupenkillä. Kilometrien karttuessa pakarat puutuivat hiljalleen, tien töyssyt tuntuivat reisieni mustelmissa. Kaikki sanat oli haaskattu mökillä, viime yöstä ei enää puhuttu. Vain soittolista pauhasi taustalla. Takapenkillä Aldi aukoi silloin tällöin suutaan vain sulkeakseen sen hetken päästä hajamielisesti. Valkoinen korkea havumuuri vartioi tienpenkkaa, renkaat paiskoivat jatkuvalla syötöllä kilokaupalla irtonlunta ilmaan.… Continue reading LoC, luku 23: Ariel